KJ Equine Balance - kokonaisvaltaista hyvinvointia hevoselle | Ohjastuntumasta ja huulipunasta
hevoshieronta koirahieronta kraniosakraaliterapia kraniosakraalihoito kraniohoito kiinalainen lääketiede akupunktio muurame (-ollaan 10min jyväskylästä eli melkein osa sitä :D , pitäisikö siis jyväskylä olla erikseen?) kristiina joensuu ratsastus klassinen ratsastus maastatyöskentely pihatto hevonen koira luonnonmukainen kj equine balance ratsastustunti ratsastuskurssi ajo-opetus työhevonen hevoselämys jyväskylä
688
post-template-default,single,single-post,postid-688,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,footer_responsive_adv,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-11.2,qode-theme-bridge,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive

Ohjastuntumasta ja huulipunasta

Ohjastuntumasta ja huulipunasta

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa ohjastuntumasta ja ehkä vähän myös huulipunasta. Millainen on hyvä ohjastuntuma? Hyvä tuntuma on minun mielestäni tasainen, hienovarainen, joustava ja kevyt eli ratsastajan käsi ikään kuin keskustelee hevosen suun kanssa. Millainen käsi sitten pystyy keskustelemaan, tuntemaan asioita? Sellainen rento, pehmeä käsi yleensä pystyy siihen. Tähän tarvitaan siis pikemmikin jämäkähkö keskivartalo kuin jämäkkää tai jäykkää käsivartta saati puristavaa nyrkkiä. Jäykkä ei nimittäin pysty oikein koskaan olemaan herkkä ja hienovarainen. Ohjastuntuma täytyy aina opettaa myös hevoselle, muuten se ei voi sitä osata. Jäykkäkätinen ratsastaja ei opeta hevoselle rentoa ja pehmeää suuta vaan jotain aivan muuta. Tälläinen ratsastaja on myös usein turhan hidas reagoimaan kädellään (siis myötäämään ja joustamaan). Hän usein päätyy pitämään hevosta pystyssä kun hevonen ottaa tukea kuolaimesta korjatakseen tasapainoaan. Lopulta hän usein päätyy istumaan takakenossa koska 500kg hevosta juuri nojasi häneen käsiinsä ja normaalille ihmiselle se vain voi olla vähän liikaa kannateltavaa pelkillä hauiksilla. Lopputuloksena voi olla nk. kovasuinen (suomeksi siis usein etupainoinen) hevonen ja sitä takakenossa kannatteleva vesihiihtävä ratsastaja, sekä usein enemmän tai vähemmän epämiellyttävä ratsastuskokemus molemmille. Tässä välissä pitää muistuttaa että jos ratsastajan hauikset huutaa hoosiannaa, kannattaa hetki miettiä millainen tunne on hevosen suussa siellä ohjan toisessa päässä.

Liikkeen harjoittelemiseen kuuluu myös hevosen pään ja kaulan liikkeiden seuraaminen käsillä, jotta hevonen ei joudu pysäyttämään kaulansa (ja sen myötä myös selkänsä ja lantion) liikkeitä ja jäykistämään itseään. Etenkin käynnissä ja laukassa, joissa hevonen liikuttaa päätä ja kaulaa enemmän, ravissahan ne eivät juuri liikukaan. Olisi tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen mihin suuntaan käsillä myödätään: tuleeko toiseen päähän pikemminkin vetoa siinä kohtaa kun ratsastaja tarkoittaisi oikeasti myödätä ja joustaa hevosen liikkeen mukana. Hevosen pään luonnollinen liikkuminen siis määrittää myös ratsastajan käden jouston määrää, niin hassulta kuin tämä kuulostaakin. Tämä olisi tärkeää siksi, että hevonen säilyttäisi niskansa ja leukansa rentouden mieluiten koko ratsastuksen ajan, ohjaspituudesta riippumatta. Silti hevosen ei tulisi repiä ohjia ratsastajan kädestä, jos se näin tekee, kannattaa ratsastajan pohtia mikä mahtaa olla syynä, miksi hevonen kokee tuntuman hankalana ja miten hevosta voisi auttaa. Lisäksi, mikäli tuntuma on epäsymmetrinen tai se on hetkittäin liian voimakas, se voi aiheuttaa hevoselle kivun lisäksi erilaisia tasapaino-ongelmia (esimerkiksi se voi pukitella, jarrutella, ongelmia voi ilmetä väistämisessä tai kääntymisessä jompaan kumpaan suuntaan, se voi ”kaatua” jommalle kummalle lavalle, liikkua epäsymmetrisesti, nojata toiseen ohjaan jne. Tästä voidaan nähdä monenlaista variaatiota riippuen hevosesta). Ja kyllä, hyvä ohjastuntuma on ratsastajallekin ehkä vaikeimpia asioita oppia koko ratsastuksessa ja hyvän ohjastuntuman opettelemiseen voi helposti käyttää vuosia (jopa vuosikymmeniä). Se on kuitenkin yksi ratsastajan tärkeimpiä taitoja ja vaikuttaa koko hevosen kehoon, tasapainoon, voimantuottoon eli sen koko tapaan liikkua. Ja huonoahan ei tunnetusti kannata harjoitella. Siispä pyritään harjoittelemaan aina mahdollisimman hyvää ohjastuntumaa.

(…jatkuu kuvan alla…)

Pippa ja Pipan huulipuna

Kun hevosen rentouttaa niskansa, se ei nyökkää kohti rintaansa, vaan kurkottaa kohti ohjastuntumaa ja sen kaula kaartuu tasaisesti säästä niskaan ja leukakulma avautuu. Niska on aina korkeimpana kohtana ja nenä himpun verran edellä, hevosen ei kuulu vetää kaulaansa lyhyemmäksi mistään kohdasta. Kurkottaminen kohottaa myös hevosen rintakehää ja parantaa hevosen ryhtiä ja tasapainoa. Kun ohjastuntuma on oikeanlainen, hevonen rentouttaa niskansa, leukansa, suunsa ja kielensä. Silloin se myös pystyy käyttämään koko kehoaan oikein ja hevosen liikkeeseen voimaa tuottavat lihakset pääsevät toimimaan esteettä. Energia pääsee virtaamaan. Hevosen turpahihnaa ei kuulu kiristää tiukalle, kireä hihna estää sitä rentouttamasta leukojaan ja suutaan ja sitä kautta myös koko ylälinjaa. Yleisesti ottaen itse en käytä hevosilla lainkaan turpahihnoja, olen löytänyt etenkin alaturpiksille hyödyllisempää käyttöä kauhukahvoina satuloissa. Tykkään että hevosella on vapaus kertoa ratsastajalle epämukavasta tuntumasta esimerkiksi aukomalla suutaan. Kun niin tapahtuu, tiedän että hevosella on jokin ongelma johon pitää lähteä etsimään ratkaisua. Silloinkin kun turpahihnaa käytetään hevosen nenän ympärillä, jätetään se meillä reilusti löysälle jotta tälläinen vuorovaikutus olisi mahdollista.

Kuolaimettomilla suitsilla ratsastaessa ohjastuntuman tulisi olla samanlainen kuin kuolaimillakin; eli pehmeä ja keskusteleva. Hevosen suu kostuu tai vaahtoaa kevyesti hevosen työskennellessä rennosti mutta keskittyneesti (siihenkään kuolain ei varsinaisesti vaikuta, tätä siis tapahtuu myös kuolaimettomilla suitsilla). Hevonen näyttää tällaisen vaahdon kanssa silloin siltä kuin sillä olisi huulipunaa, kuten Pippa tuossa tämän artikkelin kuvassa. Ylenpalttinen suun vaahtoaminen on harvoin toivottavaa, se voi kertoa hevosen turhan suuresta stressitilasta tai vaikka liian tiukalle kiristetystä turpahihnasta tai muusta ohjastuntuman ongelmasta tai sitten se voi kertoa ihan jostakin muusta fyysisestä (tai psyykkisestä) ongelmasta joka estää sitä nielemästä. Kannattaa siis aina välillä katsoa hevosen suuta, ja pohtia ohjastuntuman laatua, se kertoo hevosen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta enemmän kuin äkkiseltään tulee ajatelleksi.

-Kristiina / KJ Equine Balance

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.